Unelmien alppiloma

Siitä pärähti naamalle jo ensimmäinen maisemakuva. Usko pois, niitä mulla riittää!

Jos kuvan perusteella ei vielä ehtinyt arvata, niin olin minä laskettelureissulla. Alpeilla tietenkin. Rotarypiirin sijainnin suhteen kävi mulla uskomaton tuuri, koska kolmen ja puolen tunnin ajomatkan taittaen päästiin alppiurheilun paratiisiin. Ja siellä me juuri vietettiin aikamoinen tehoviikko! Meidän laskettelijoiden onneksi oli sääkin läpi viikon mitä parhain.

Ranskalaisten moottoriteiden hiihtoloma-ruuhkista kun selvittiin, saavuttiin me host-perheen kanssa viime viikon lauantaina Val d'Isèreen. Alppimökkimaisemien lisäksi löytyy kyseisestä kylästä Ranskan suurin laskettelukeskus. Kyseinen lauantai kuitenkin vielä himmailtiin kylää kierrellen.

Sunnuntaina sitten alkoi kuuden päivän lasketteluputki. Noin aamu yhdeksästä iltapäivä viiteen aina laskettiin ja viikon jälkeen oli mittariin kertynyt muutama sata kilometrejä. Pippuri ja puhti reisistä alkoi hiipumaan kolmannen päivän jälkeen, mutta ei lepopäivät olleet edes vaihtoehtona kun kyseessä oli näinkin ainutlaatuinen kokemus. Se oli kaikki viikosta seuranneen väsymyksen arvoista.

Seuraavaksi vuorossa vähän kuvaloistoa.

meikä laskettelukeskuksen korkeimmassa kohdassa: 3456m

maisema asunnon ikkunasta

Rinteet vaihtelivat vihreistä mustiin ja kumpareisista jäisiin. Alun kankeudesta kun pääsi eroon ja laskettelu alkoi taas lihasmuistista löytymään, uskaltauduin minä alppihiihdon maailmancupin miesten kisarinteeseen. Kyseessä "Face de Bellevarde" joka pahimmillaan omaa 70 prosentin kaltevuuden. JA MÄ SELVISIN!

Loppuviikosta sain mä myös lentää ihan reippaasti. Punaisessa, vähän jäätyneessä rinteessä ei käännöksessä sukset pysähtyneet vaan kiihdyttäen saattoivat mut kumpareeseen. Tästä sitten muutaman kuperkeikan kautta lensi sukset jalasta ja lähdin alamäkeen. Kuitenkin vaan mustelmilla, päänsäryllä ja traumoilla selvittiin. Kyllä traumatkin lopulta voitettiin, mutta ei välittömästi kuitenkaan sillä kaatumisen jälkeen seuraava rinne oli musta kumparepainajainen.

Muutenkin tuli kumpareita viikon aikana reenattua runsaasti. Ei lemppareita, mutta niistä on ihan hyvä oppia selviämään.

Alpeilla ollessa pitää tietenkin syödä kuten alpeilla kuuluu: runsaasti, juustoisasti ja täyttävästi. Viikolla aterioina oli mm. juustofondueta, tartiflettea sekä hampurilaisia. Laskupäivien voimarusinoina toimivat kaakaot muhkeine kermavaahtovuorineen.

juustofondue

Laskettelu on yksi lempiaktiviteeteistani mutta sen harrastaminen on vähän hankalahkoa. Kerran vuodessa yleensä laskemaan mennään, joten on taitoja jo vähän kertynyt. Tämän viikon aikana kuitenkin laskettelin mitä todennäköisimmin enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä.

Kotiin palattiin eilen lauantaina uupuneina mutta onnellisina, nimittäin tästä viikosta taskuun jäi vaikka mitä: kokemusta, muistoja, maisemia, kilometrejä epäonnistumisia, onnistumisia, itsensäylittämistä, unohtamatta sitä hyvää ruokaa.

Tiivistettynä unohtumaton reissu!