Lumoava Lyon

Syyskuun kolmas viikonloppu. Lähtö kello kahdeksan lauantai-aamuna. Tunnin automatka ja määränpäänä Lyon. Kohteeseen saavuttiin hieman yhdeksän jälkeen.

Vietettiin parin viikon takainen viikonloppu kulttuuririkkaasti Lyonissa. Tuona kyseisenä viikonloppuna oli kohteessa "eurooppapäivät" (les journées Européennes du Patrimoine) eli kaikki historialliset rakennukset ja nähtävyydet olivat ilmaisia. Samaan ajankohtaan sattui myös semmoset "tanssiviikot" eli kulttuuria oli tarjolla mielin määrin. Me otettiin siitä kaikki hyöty irti. Lauantaina käytiin muun muassa taidenäyttelyssä, konservatoriolla, oopperatalossa, katedraalissa, toisessa kirkossa, ulkoilma-tanssitempauksissa, sekä tietenkin kuokittiin hulppeassa ravintolasssa. Sunnuntaina määränpäinä oli kaupungintalo ja huima tanssikarnevaali.

Lauantai 15.9.

Lyoniin saavuttu ja helteinen päivä tiedossa

Auto jätettiin vähän kauemmas keskustasta. Lähelle perheen vanhemman pojan asuttamaa kämppää, jossa yövyttiin. Sieltä päästiin kuitenkin muutaman minuutin metromatkan jälkeen ydinkeskustaan. Keskustasta napattiin bussi ja suunnattiin Saône-joen varrelle (toinen Lyonin halki virtaavista joista).

Saône

Jokea pitkin käveltiin Lyonin maineikkaaseen konservatorioon, jossa pääsimme katsomaan muutaman tanssiperformanssin. Esitykset oli huumaavia ja tanssijat todella kovatasoisia ja taitavia. Kyseessä koko Ranskan ns "pää"-konservatorio, sama meno kuin esimerkiksi Helsingin Teakissa. Ikävä tuli tanssilattialle.

Heti viereisestä rakennuksesta löytyi lisää kultuuria, tällä kertaa fyysisen taiteen ja kuvien muodossa. Paikallisen taiteenalanopiskelijan kasaamaa näyttelyä tekstiiliteollisuudesta ihailtiin jonkun aikaa, kunnes jatkettiin matkaa.

Pieni otos näyttelystä

Kuuluisa suihkulähde Lyonissa.

Yllä olevan kuvan suihkulähde oli upea. Yksityiskohtana muun muassa hevosten sieraimista nouseva vesihöyry, jota kameraan oli vaikeaa tallentaa. Patsaan on tehnyt Frédéric Auguste Bartholdi, jonka taideteoksista varmaan tunnetuin on New Yorkin edustalla seisova Vapudenpatsas.

Seuraava kohde: oopperatalo

Lyonin hulppeimpiin nähtävyyksiin kuuluu heti kaupungintaloa vastapäätä seisova Lyonin oopperatalo. Tänne emme olleet ainoita, jotka halusivat eurooppaviikkojen vuoksi rakennukseen tutustua. Siispä jonotimme reilut puolisen tuntia. Se oli sen arvoista.

Oopperatalo oli ulkoapäin todella klassinen ja hulppea, mutta sisällä kontrastia loi todella moderni sisustus (ja moderni kaarikatto). Esimerkiksi oopperatalon päänäyttämön katsomot olivat kokonaan mustat.

tutustumassa päänäyttämöön

Päänäyttämöltä johdatti opas meidät tanssisaliin, joka oli aivan mieletön. Tanssisali oli oopperatalon aivan ylimmässä kerroksessa, vasten julkisivun suuria lasi-ikkunoita. Näkymä oli mieletön ja koko tanssisali poikkeuksellinen, sillä yleensä kaikki harjoitustilat sijoitetaan kellarikerroksiin. Tää sali oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Lyonin oopperan tanssisali

Näkymä tansssisalista Lyonin keskustan ylle

Meikä testaamassa omia taitoja

Tää tanssisali sykähdytti mua niin, että ajattelin mun unelmani olevan tanssia kyseisessä salissa. Tää unelma kuitenkin tähtäs tosi kauas ja mietin, miksi lykkäisin jotain myöhemmälle, kun sen voi tehdä jo nyt. Siispä kun turistijoukko alkoi valumaan seuraavaan kohteeseen, pyysin hostsiskoa ottamaan kameran ja kuvaamaan kun tanssahdin muutaman baletti-askeleen. Nyt mä voin sanoa että oon tanssinut Lyonin oopperassa.

Oopperan jälkeen suunnattiin vanhaan Lyoniin.

Lyonin katedraali/ tuomiokirkko

Katedraali sisältäpäin.

Vanha Lyon

Lyonin versio pispalan portaista (kuvanottohetkellä oltiin jo yli puolen välin)

Portaita kiivettiin aamusta iltaan ja reisilihakset olivat viikonlopun jälkeen erittäin jumissa. Tällä porrasreissulla oli meillä määränpäänä kukkula, jonka päällä oli vuosisatojen takaisia raunioita. Näiden raunioiden seassa oli myös ulkoilmateatteri, jossa saimme seurata tanssiviikon ohjelmaan kuuluvia esityksiä.

Tanssiesitys ulkoilmateatterissa

Samalta kukkulalta löytyi myös toinen kirkko, joka on Lyonissa jopa tuomiokirkkoa tunnetumpi. Kirkon sijainti kukkulan päällä mahdollistaa näkyvyyden sekä kirkolta koko kaupunkiin, että kaupungista kirkolle.

Basilica Notre-Dame de Fourvière

Näkymä kirkolta Lyoniin, etualalla hieman puiden takana näkyy vanha Lyon ja Saône-joki

Kukkulalta laskeuduttiin vanhaan kaupunkiin tämmösellä hauskalla alamäkimetrolla.

Päivä alkoi turismin osalta olla pulkassa ja väsynyt kroppa huusi ruokaa. Illallistamaan mentiin astetta hulppeampaan paikkaan. Brasserie Georgesiin.

Me saavuttiin paikalle jo ennen seitsemää, koska koko ilta oli varattu täyteen. Ei oltais päästy syömään ellei oltais menty tarpeeksi ajoissa. Tullessamme oli valtavan ruokasalin pöydistä täyttynyt hieman alle kymmenen, mutta puoli tuntia tulomme jälkeen oli paikka jo täpöten täynnä.

Ravintolan ruokasalissa on tunnelmaa.

Tarjoilija asetti meidät istumaan ranskalaisen laulajattaren, Edith Piafin, nimikkopöytään.

Ravintolan ollessa täynnä oli puheensorina korvia huumaavaa. Taustalla jazzia soitteli talon houseband, samalla kun kymmmenet tarjoilijat ja tarjoilijattaret singahtelivat keittiöstä ulos ja keittiöön sisään. Nurkan takaa tullessan huudahtivat tarjoilijat aina varoitukseksi muille tarjoilijoille, kannatellessaan valtavaa tarjotinta. Tunnelma oli unohtumaton. Ravintolassa kun oltiin olin vaan todella onnellinen. Tuli semmonen fiilis, että tän takia mä halusin just Ranskaan. Enkä vaihtais kyllä mihinkään.

Tunnelmaa vielä nostattivat syntymäpäivät. Aina kun jollain asiakkaalla oli syntymäpäivä, tuotiin hänelle kakku, jota koristi tähtisadetikku. Kun tarjoilija kiidätti kakun pöytään, himmennettiin koko salista valot ja houseband alkoi soittamaan onnittelulaulua. Kaikki asiakkaat ruokasalissa alkoivat taputtamaan musiikin tahtiin ja hurraamaan sankarille. Meidän illalle synttäreitä sattui olemaan 8 kappaletta. Suosikkini oli, kun viereisen pöydän 10-vuotiaalle pojalle tuotiin synttärikakku. Oli varmaan hänelle muistamisen arvoinen hetki :).

Tunnelmaelämyksen lisäksi oli makuelämykset myös nappisuorituksia.

alkuruoaksi tomaatti-mozzarella-kakkua ja oliiveja

Pääruoaksi mureaa jänistä ja perunamuusia

Jälkiruoaksi omaa suosikkiani, pannacottaa

Sunnuntai 16.9.

Virkeänä herättiin seuraavaan päivään. Ensimmäisenä käytiin vierailulla Oopperataloa vastapäisessä rakennuksessa, kaupungintalossa.

Lyonin kaupungintalon julkisivu

kuvia sisäpuolelta

muutama kattokruunu!

Kaupungintalon (Hôtel de Ville) jälkeen siirryimmekin jo pääkadun varteen syömään eväitä ja odottamaan paraatin alkua. Odottelua kertyi reipas tunti.

Jälkiruoaksi host-äti kävi hakemassa läheisestä leipomosta vadelmapiirakan

Ja karnevaali alkakoon! Kyseessä siis tanssiviikkojen kohokohta, jossa pääkadun valtaavat useat tanssiryhmät värikkäine asuineen ja rekvisiittoineen. Hyvää musiikkia unohtamatta tietenkin.

Paraati ja siihen osallistuminen ei katsonut ikää, sukupuolta, ihonväriä tai liikuntakykyä. Mukana oli porukkaa vauvasta vaariin, miehistä naisiin, sekä jopa liikuntakyvyttömiä pyörätuoleineen. Tunnelma oli mukaansatempaava.