Ensimmäisinä vaihtovuosi-viikkoina asetin itselleni kaukaiseen tulevaisuuteen joitain virstanpylväitä: ensimmäinen perheenvaihto, vaihtovuoden puoliväli sekä toinen perheenvaihto. Merkkasin kaikki omaan kalenteriin.
Kyseistä kalenteria tuossa selaillessani huomasin kuinka vaihtovuoteni puoliväli, eli 5 kuukautta vietetty kymmenestä Ranskassa, on jo kahden viikon päästä. Ensimmäinen perheenvaihto onkin jo takanapäin.
Perheenvaihto sujui ehkä mukavammin kuin odotin. Viimeiset päivät edellisessä perheessä lähinnä kuluivat siivotessa ja pakatessa. Perhettä vaihdoin loppiaisena 6.1. Itse H-hetki oli haikea. Uusi host-isä tuli mua hakemaan ja siinä samalla heipateltiin ensimmäinen perhe. Fiilis ei kuitenkaan ollut itkuinen ja surullinen, koska tämä ei todellakaan ollut viimeinen kerta kun näitä ihmisiä nään. Tytärtä nään koulussa ja maaliskuussa palaan perheeseen viikoksi kun toinen perhe lähtee reissuun viikoksi. Kaikesta huolimatta on tämä mun kotikaupunki niin pieni että toisiimme väkisinkin tullaan törmäämään.
Haikeutta tunnen lähinnä minun ja perheen välille syntynyttä kemiaa, välittämistä sekä luottamusta kohtaan. Nyt tavoitteena rakentaa sama silta toisen host-perheen kanssa.
Perheenvaihto kuitenkin antoi esimakua tulevasta. Näin oikeasti viimeistä kertaa ensimmäisen perheeni sukua, jotka asuvat naapurustoa kauempana: isovanhempia, serkkuja ja niin edelleen. Heidänkin kanssaan tuli paljon hyviä hetkiä vietettyä. Eikä kyseessä ollut vain viimeinen kerta vaihtovuoden aikana, vaan hyvin todennäköisesti viimeinen kerta koko elämässä.
Se oli esimakua tulevasta kesä-heinäkuun vaihteesta.
Johon on aikaa se 5 kuukautta ja 2 viikkoa.
Silloin ne kuuluisat 10 kuukautta tulee täyteen.
Niin kuin aina, turha mitään on kuitenkaan ennakkoon lähteä suremaan. Ei voi surra menetystä, jos ei ole vielä mitään menettänyt.
Pitää vain tarttua hetkeen.
Carpe diem.
(en pystynyt jättämään väliin kyseisen kliseen lainaamista ☺ )
Nyt vähän päivitystä uudesta perheestä ja elämäntilanteesta. Uusi talo on paljon lähempänä koulua kuin edellinen. "Joskus ja jouluna" -periaatteella toimivien bussien kanssa säätäminen ja reissaaminen siis vaihtui kävelyyn. Matkaa mulle kertyy aamuin illoin noin 1,5 kilometriä.
Huoneeni mä heti siivosin, järjestin, tuunasin ja sisustin. Nyt on olo erittäin kotoisa.
Perheen kanssa tuun hyvin toimeen ja alusta asti on ollut tunnelma lämminhenkinen ja olo mulla tervetullut. Päivä päivältä on kanssakäyminen luontevampaa. Ennen itse perheenvaihtoa tunsin jos omaksi onnekseni toisen perheeni, sillä olin heidän luonaan viettänyt jo yhden viikonlopun. Perheen äiti on myös Rotaryn isäntäklubini puheenjohtaja. Vanhempien lisäksi on perheessä 2 poikaa. Nuorempi minun ikäiseni ja vanhempi 20-vuotias, joka suorittaa jatko-opintojaan pohjois-Ranskassa. Kyseessä erittäin mukava perhe, jolle vaihto-oppilaiden majoittaminen on jo tuttua juttua.
Vaihtovuoden puolenvälin jälkeen on innostavana taustatekijänä hiihtoloma. Host-perheen kanssa on suunniteltu laskettelureissu (meikä tykkää laskettelusta). Kyseessä ei kuitenkaan tason "päivä sappeessa" -elämys vaan viikon loma Val d'Isèressä, kylässä Alpeilla, josta löytyy Ranskan suurin laskettelukeskus ja yhteensä 300 km laskettelurinteitä.💗
Kyseistä kalenteria tuossa selaillessani huomasin kuinka vaihtovuoteni puoliväli, eli 5 kuukautta vietetty kymmenestä Ranskassa, on jo kahden viikon päästä. Ensimmäinen perheenvaihto onkin jo takanapäin.
Haikeutta tunnen lähinnä minun ja perheen välille syntynyttä kemiaa, välittämistä sekä luottamusta kohtaan. Nyt tavoitteena rakentaa sama silta toisen host-perheen kanssa.
Perheenvaihto kuitenkin antoi esimakua tulevasta. Näin oikeasti viimeistä kertaa ensimmäisen perheeni sukua, jotka asuvat naapurustoa kauempana: isovanhempia, serkkuja ja niin edelleen. Heidänkin kanssaan tuli paljon hyviä hetkiä vietettyä. Eikä kyseessä ollut vain viimeinen kerta vaihtovuoden aikana, vaan hyvin todennäköisesti viimeinen kerta koko elämässä.
Se oli esimakua tulevasta kesä-heinäkuun vaihteesta.
Johon on aikaa se 5 kuukautta ja 2 viikkoa.
Silloin ne kuuluisat 10 kuukautta tulee täyteen.
Niin kuin aina, turha mitään on kuitenkaan ennakkoon lähteä suremaan. Ei voi surra menetystä, jos ei ole vielä mitään menettänyt.
Pitää vain tarttua hetkeen.
Carpe diem.
(en pystynyt jättämään väliin kyseisen kliseen lainaamista ☺ )
 |
| ensimmäisen illan tavaravuori |
Huoneeni mä heti siivosin, järjestin, tuunasin ja sisustin. Nyt on olo erittäin kotoisa.
Perheen kanssa tuun hyvin toimeen ja alusta asti on ollut tunnelma lämminhenkinen ja olo mulla tervetullut. Päivä päivältä on kanssakäyminen luontevampaa. Ennen itse perheenvaihtoa tunsin jos omaksi onnekseni toisen perheeni, sillä olin heidän luonaan viettänyt jo yhden viikonlopun. Perheen äiti on myös Rotaryn isäntäklubini puheenjohtaja. Vanhempien lisäksi on perheessä 2 poikaa. Nuorempi minun ikäiseni ja vanhempi 20-vuotias, joka suorittaa jatko-opintojaan pohjois-Ranskassa. Kyseessä erittäin mukava perhe, jolle vaihto-oppilaiden majoittaminen on jo tuttua juttua.
Vaihtovuoden puolenvälin jälkeen on innostavana taustatekijänä hiihtoloma. Host-perheen kanssa on suunniteltu laskettelureissu (meikä tykkää laskettelusta). Kyseessä ei kuitenkaan tason "päivä sappeessa" -elämys vaan viikon loma Val d'Isèressä, kylässä Alpeilla, josta löytyy Ranskan suurin laskettelukeskus ja yhteensä 300 km laskettelurinteitä.💗
 |
| Ei hätää, kyllä upeita kuvaterveisiä tulee Suomen suunnalta tännekin päin! |
Kommentit
Lähetä kommentti