Vaihtariviikonloppu!

Viikonloput mulla täällä on jatkuvasti tapahtumia täynnä. Lyonin jälkeen oli mulla viikko aikaa jännittää ja innostua seuraavasta viikonlopusta. Kyseistä viikonloppua odotin erityisellä innolla, sillä oli kyseessä ensimmäinen kerta, kun tapaisin kaikki piirini (D1780) muut Rotaryvaihto-oppilaat. Odotin tapaamista paljon, koska olin aikaisemmilta  vaihto-oppilailta useaan kertaan kuullut, kuinka näistä vaihtarikollegoista löytyi iänikuisia ystäviä. Uusien ystävien hankkiminen on aina kivaa <3.

Paikka, jossa ryhmäytymisviikonloppu pidettiin, oli leirikeskus Saint Joriozissa, noin 2,5 h autolla meiltä Geneven suuntaan. Me arvioitiin matkan pituus vähän pieleen. Ja kun siihen lisättiin lähdön viivästyminen (ranskalaiseen kulttuuriin tyypillisesti)  puolella tunnilla, saavuttiin me host-isän kanssa paikalle komeasti tunti myöhässsä ohjelman alusta. Alkuasetelmat eivät siis olleet ne ruusuisimmat, mutta selvittiin, hurraa siis!

Heti kun ovesta sisään astuin, oli salissa käynnissä jo vaihtareiden juhlallinen sisäänmarssi. Kaikilla vaihto-oppilailla oli heidän maansa lippu käsissään ja he hitaasti kävelivät salin etuosaan. Riuhdoin kassista salamannopeasti Suomen lipun ja muutamalla juoksuaskeleella kirin marssijonon pään kiinni. Yleisön lempeän naurahduksen saattelemana pääsin mä salin etuosaan.

Tästä me jatkettiin matkaa toiseen tilaan, semmoiseen luokkahuoneeseen, jossa meille vielä viimeisen kerran kerrattiin vaihtovuoteen liittyvät säännökset ja velvoitteet. Tämän jälkeen oli meillä lyhyt välipalatauko. Maailma tuntui aika pieneltä siinä huoneessa. Oli porukkaa muun muassa Meksikosta, Brasiliasta, Argentiinasta, USA:sta, Kanadasta, Taiwanista, Etelä-Koreasta, Thaimaasta, Saksasta, Briteistä, Liettuasta ja Itävallasta. Jutteleminen oli helppoa ja mukavaa, koska vaihtovuosi tekijänä yhdisti jokaista. Meille jaettiin huoneet, jonka jälkeen pelattiin hyvän porukan voimin höntsylentopalloa ulkona.

auringonlaskun ikuistamista ruokailun yhteydessä

Mahat saatiin täyteen buffetissa. Syötyämme siirryttiin samaan saliin mistä koko homma aloitettiin. Opeteltiin siellä Ranskan kansallislaulu, Marseljeesi, jonka omaksi onnekseni olin jaksanut opetella etukäteen (yleisnuotti oli meinaan aika hukassa). Opeteltiin myös yksinkertainen tanssikoreografia, jonka tarkoitus selviää meille seuraavassa tapaamisessa, kuukauden päästä. Tansssin tunnelmalla jatkettiin aina keskiyön tuntumaan asti, kun ohjelmassa oli hyvän musiikin tahtiin jammailua.

Aamuvirkut liikenteessä

Aamuun herättiin myöhään jatkuneen tanssimisen seurauksena virkeinä kuin peipposet. Aamupalalla tankattiin energiavarastot ja piknikpussukat täpötäyteen. Tämän jälkeen oli aika pakata laukut ja siivota huoneet. Laukut laitettiin varastoon ja muutaman kuvan jälkeen hypättiin bussiin. Bussilla taitettiin jonkin verran matkaa ja noustiin alppien rinteille. Matka taittui jouhevasti uusien tuttavuuksien kanssa rupatellessa. Kävelymatkaa kertyi parisen kilometriä, mutta onnistuneita otoksia sitäkin enemmän:

Koirakaveri!

matkalla huipulle

yläilmojen akrobatiaa

uusi, tärkeä tukiverkosto <3

uusia ystäviä!

ylpeä suomalainen!

Kuvailujen jälkeen lähdimme laskeutumaan jyrkkää rinnettä alas paikkaan, jossa meitä odotti bussi ja piknik-eväät. Huonolla tuurillani ja epätukevilla kengilläni astuin huonosti ja nyrjäytin ikävästi nilkan rinteessä. Hetken säikähdyksen jälkeen auttoi kaverit mut ylös ja klinkutin heidän tuellaan ruokailemaan.

Kävelyltä kun tultiin takaisin leirikeskukseen, oli ohjelmassa joukkuekisailuja, kuten köydenvetoa ja viestitehtäviä. Valitettavasti nilkkani takia ainut mihin pystyin osallistumaan, oli tietovisailu, mutta kyllä kannustusjoukoistakin käsin sai hyvät naurut! Meidän joukkue sijoittui jumbosijalle ...(protestinarvoinen vääryys tuomaroinnissa, koska joukkueena oltiin me alusta asti tahdonvoimaisin ja parhaista parhain)

Kotiin pääsin toisen, samalla alueella asuvan, Rotaryvaihto-oppilaan ja hänen host-isän kyydissä. Tämä kyseinen host-isä on mun kolmannen host-perheen isä. Oli mukava vähän rupatella, tutustua ja valittaa ruuhkista hänen kanssaan. Vaikutti muuten tosi mukavalta! Ruuhkista huolimatta taittui kotimatka siis hulppeiden maisemien lomassa joutuisasti.

Kaiken kaikkiaan (nilkkaa lukuunottamatta) oli viikonloppu ikimuistoinen <3!